Kategoria: Teknologia

Noin vuosi sitten kirjoitin omista iOS 5-toiveistani, joista nostin esiin seuraavat:

• paremmat ilmoitukset
• langaton synkronointi
• widgetit
• käyttäjäprofiilit
• parempi multitasking

Ilokseni tärkeimmät toiveeni toteutuivat, sillä iPhonessa on viimein kunnolliset ilmoitukset (notifications) ja langaton synkronointi. 

Kuten vähän arvelinkin vuosi sitten “dashboardin” toimintaa pohtiessani, Notification center avautuu pyyhkäisemällä ruudun ylälaidasta. Tämän listauksen yhteydessä on myös pari Applen omaa widgettiä: säätiedot ja osakekurssit. Käsittääkseni kolmannen osapuolen sovellukset eivät voi lisätä omia widgettejään ilmoitusnäkymään. 

Ilmoitusten hallinta toimii nyt kuten pitääkin. Lähinnä olen jäänyt toivomaan ilmoitusten ja sovellusten parempaa yhteistoimintaa. Esimerkiksi tekstiviestiohjelman ikonin lukemattomien viestien määrän ilmoittava luku ei päivity, vaikka kuittaisin kaikki ilmoitukset uusista viesteistä.

Langaton synkronointi on iOS 5.0:n tärkein ominaisuus. Synkkausta on kahta eri lajia: iCloud-pilvisynkkaus ja iTunes Wi-Fi Sync lähiverkossa.

Applen historia pilvipalveluiden tarjoajana ei ole erityisen mairitteleva. Esimerkiksi MobileMe:n julkaisussa tapahtui katastrofi, kun käyttäjien sähköposteja tuhoutui. “Not our finest hour”, totesi Steve Jobs. Kehitystiimin saama palaute ei ollut ihan näin hienovaraista.

Timothy B. Lee kirjoitti Ars Technicassa mielenkiintoisen artikkelin, kuinka Applen erilainen yrityskulttuuri voi olla syy heidän nettipalveluiden ongelmiin. Hän vertaa Applea pilvipalveluiden jättiläiseen, Googleen.

Applen kulttuuriin kuuluu hioa tuotteet täydellisiksi muiden katseilta piilossa ja tuoda valmis tuote nopeasti julkistuksen jälkeen ostettavaksi. Tällainen lähestymistapa ei kuitenkaan toimi nettipalveluiden kanssa, sillä miljoonien käyttäjien kuormitusta monimutkaisessa järjestelmässä ei mitenkään pysty testaamaan ja ennustamaan etukäteen. Nettipalveluita on järkevä ottaa käyttöön asteittain, ominaisuus kerrallaan ja käyttäjämäärää kontrolloiden. Googlen toimintaan on aina kuuluneet beta-julkaisut, ja yrityksen kulttuuri mahdollistaa kehittäjien nopean reagoinnin ja luovat ratkaisut, kun suuri käyttäjämassa vyöryy palveluun.

Odotusten mukaisesti iCloudin julkaisu ei tapahtunut täysin ongelmitta, mutta suurilta vahingoilta vältyttiin tällä kertaa.

Käytännössä iCloud sisältää entisen MobileMe:n ominaisuudet, kuten kontaktien, sähköpostien ja bookmarkkien synkronoinnin eri laitteiden välillä. Lisäksi valokuvat synkataan, mutta hämäävästi videoita ei. Perussynkkaus toimii hyvin, esimerkiksi pöytäkoneella päivitetyt kontaktitiedot päivittyvät sekunneissa kännykkään.

Itunes-synkkausta varten puhelinta ei tarvitse enää kytkeä kaapelilla koneeseen, vaan tämä onnistuu langattomasti, kunhan puhelin ja tietokone ovat samassa WLAN-verkossa. 

Jos tuntee historian, niin jaottelun iCloud- ja iTunes-synkkauksen välillä ymmärtää. Uusille käyttäjille lienee kuitenkin hieman sekavaa, että kontaktit, meilit, valokuvat ym. synkataan, kunhan on netissä, mutta jos haluaa synkata musiikkia tai videoita, niin pitää olla kodin WLAN-verkossa, avata koneelta iTunes ja synkata sitten. Jos haluan tuoda kuvat tietokoneelle ja poistaa ne puhelimesta, niin onnistuuko tämä iTunes syncin yhteydessä? Ilmeisesti ei, jolloin lopulta joutuu kaivamaan USB-kaapelin.

Mielestäni langaton synkronointi on kokonaisuutena vielä hieman sekava käyttäjälle, mikä ei ole ollenkaan tyypillistä Applelle.

Siirtymässä kohti Steve Jobsin mainitsemaa post-PC -aikakautta, IOS 5.0 on merkittävä päivitys. Langattoman synkronoinnin myötä iOS-laitteet eivät enää vaadi PC:tä parikseen. Muilta osin uusin iOS-päivitys ei ole vallankumouksellinen, vaikka sisältääkin paljon toivottuja ominaisuuksia ja parannuksia. Lisäksi Applen ekosysteemissä täytyy kiittää siitä, että iOS-päivitykset ovat maailmanlaajuisesti saatavilla kaikilla käyttäjille samaan aikaan, toisin kuin Androidissa tai Windows Phonessa.

Applen OS X -käyttäjärjestelmän tuorein versio, 10.7 Lion, julkaistiin kesällä. Kantavana teemana on mainostettu mobiililaitteiden iOS-käyttöjärjestelmän parhaiden ominaisuuksien tuomista myös työpöytäkäyttöön. Siinä missä 10.6 keskittyi lähinnä konepellin alla oleviiin parannuksiin, niin Lion sisältää myös merkittäviä UI-muutoksia. 

Päivitin itse Lioniin pian julkaisun jälkeen niin koti- kuin työkoneellakin, joten ajattelin kirjoittaa hieman huomioistani muutaman viikon käytön jälkeen. 

Käyttöliittymä

Applen myymistä tietokoneista suurin osa on kannettavia, josta voidaan tehdä kaksi huomiota:

• trackpad on paljon yleisempi kuin perinteinen hiiri
• näytön koko on rajallinen (yleisimmät koot lienevät 13,3” - 15.4”, resoluutioiden ollessa 1280x800 ja 1440x900)

Trackpadin mahdollistamia kosketuseleitä onkin lisätty entisestään. Safarissa zoomaus tapahtuu tutulla pinch-eleellä, edelliselle sivulle pääsee kahden sormen swipellä (animaation seuratessa pyyhkäisyä pehmeästi). Eri työpöytien välillä liikkuminen kolmen sormen swipellä tuntuu erityisen nautinnolliselta, vaikka käytännössä cmd-tabilla sovellusten välillä tulee edelleen liikuttua.

Toivoa sopii, että myös muut kuin Applen omat sovellukset ottavat täyden hyödyn irti kosketuseleistä.

Oletuksena skrollaus toimii samalla tavalla kuin iOS:ssä, eli juuri toisinpäin kuin läppäreillä yleensä. Eli kun pyyhkäiset ylöspäin, niin ruutu skrollaa alaspäin. Tähän tottuu yllättävän nopeasti, noin parissa päivässä.

Käyttöliittymässä suunta kohti mahdollisimman pelkistettyä esitystapaa. Vierityspalkit ovat piilotettu oletuksena kokonaan: ne tulevat esiin vain kun sivua alkaa vierittämään. Tämä toimii pääosin hyvin, joskin välillä on vaikea havaita, että jokin laatikko esim. nettisivulla onkin vieritettävä.

Tuki koko ruudulla toimiville sovelluksille on ajatuksena hyvä, mutta käytännössä homma ei toimi. Ensinnäkin lisäpikseleitä saa yleensä käyttöön vain näytön ylälaidan menubarin verran, jos Dock on automaattisesti piilotettuna. Toisekseen koko ruudun tilassa ohjelmilla on typerä tapa avata uudet ikkunat modaaleina (kuten iPadissa), jolloin muita sovelluksen ikkunoita ei voi käyttää. Esimerkki: Mail-ohjelman uusi viesti -ikkuna avautuu modaaliin dialogiin, jolloin käyttäjän on mahdotonta kopioida toisesta sähköpostista osoitetta CC-kenttään.

Pages-tekstinkäsittelyohjelmassa full screen on parhaimmillaan: ruudulla ei oikeasti näy kuin dokumentti ja musta tausta. Voit keskittyä vain tekstiin.

Itse haluaisin menubariin samanlaisen autohiden kuin Dockissa, onkohan tämä mahdollista mitenkään?

Työpöytien hallinta on muuttunut. Spaces ja Expose on yhdistetty, jonka myötä nyt puhutaan Mission Controllista. Työpöydät eivät ole enää gridissä, vaan liikkuminen tapahtuu vain vasemmalle ja oikealle. Työpöytien järjestystä ei myöskään voi oletuksena muuttaa, vaan ne järjestyvät hämäävästi automaattisesti. Minulle ei ole vieläkään täysin selvää, millä logiikalla työpöytien järjestäminen toimii.

Valitettavasti työpöytien hallintaan liittyy bugeja:

• eri työpöydillä olevien ohjelmien välillä siirryttäessä (cmd+tab) näkymä saattaa siirtyä joskus työpöytään, missä ohjelmaa ei ole
• vastaavasti joskus näkymä siirtyy kyllä oikeaan työpöytään, mutta focus ei siirry valittuun ohjelmaan (valittu sovellus jää toisen ohjelman ikkunan alle)
• dialogit saattavat avautua väärälle työpöydälle, hautautuen muiden ohjelmien ikkunoiden alle

Käsittämätöntä näissä bugeissa on se, että ne olivat jo 10.6:ssa, eikä niitä ole vieläkään saatu korjattua.

Safari 5.1

Safari-selain päivittyi Lionin myötä versioon 5.1, enkä ole vakuuttunut. Selain jäätyilee lähes päivittäin -- ei kaadu, mutta menee jumiin 10 sekunniksi. IOS-tyyliin vanhojen välilehtien sisältö ladataan uudestaan, kun focus siirtyy niihin. Ilmeisesti tällä pyritään säästämään muistia. En pidä ominaisuudesta iPhonessa, ja vielä vähemmän läppärillä. Safarin kaatuessa ensimmäisen kerran huomasi myös App resume -featuren käytännössä: kesti ikuisuus, kun Safari latasi auki olleet ikkunat ja kymmenet välilehdet käynnistyessään.

Osaksi pelkistämiseen pyrkivää kehityssuuntaa voinee laskea Safariin jo aikaisemmin tulleen Reader-toiminnon, joka poistaa nettisivusta kaiken muun paitsi otsikon ja leipätekstin. 

Muita lyhyitä huomioita

• ei huomattavaa nopeusparannusta (testikoneet mid 2009 ja early 2011 MacBook Prot)
• animaatiot nykivät yllättävän usein molemmilla testikoneilla
• terminaalin asetuksia joutui jälleen puukottamaan, jotta merkistöt toimivat oikein
• developer toolit piti asentaa uudestaan (kääntäjät, GIT, jne)
• Finderissä on vihdoin cut+paste (joskin hyvin piilotettuna). Vihdoin. Vuonna 2011.
• koneen herätessä unesta langattomat verkot saattavat tulla näkyville vasta pitkän viiveen jälkeen. 10.6:ssa tätä ei tapahtunut koskaan.
• etc/hosts tiedostoa ei lueta enää ensimmäisenä DNS-kyselyssä. Web developerit ei tykkää.

Yhteenveto

Vaikka toinkin monia puutteita esiin, niin Lion on silti mainio käyttöjärjestelmä. Vaikka osa uudistuksista onkin hieman ongelmallisia, niin kaiken kaikkiaan isoja ja pienempiä parannuksia on niin paljon, että en näe mitään syytä olla päivittämättä.

Mielenkiintoisena kysymyksenä voidaan lopuksi esittää, miten paljon käyttöjärjestelmällä ja käyttöliittymällä nykyisin on peruskäyttäjälle edes merkitystä? Suurin osa käytöstä tapahtuu kuitenkin selaimen kautta.

Applen iPhoneissa, iPadeissa ja iPod Toucheissa käyttämä iOS-käyttöjärjestelmä päivittyi hiljattain 4.2-versioon. Tämä päivitys toi lähinnä 4.0-version tuomat uudistukset myös iPadille, joskin tarjosi samalla pienempiä uudistuksia myös iPhonelle ja Touchille. IOS päivittyy todennäköisesti jälleen ensi vuonna uuden iPhonen ja iPadin myötä, joten tässä olisi omat toiveeni koskien tulevaa iOS:n 5.0-versiota. 

Paremmat ilmoitukset

Ilmoitukset (notifications) esimerkiksi uusista tekstiviesteistä on toteutettu iOS:ssä varsin karkeasti. Ilmoitukset ovat dialogeja, jotka vaativat aina käyttäjän reagointia. Ei hirveän kätevää esimerkiksi pelien yhteydessä. Ilmoitukset eivät myöskään tallennu mihinkään, eli jos epähuomiossa kuittasit ilmoituksen ehtimättä lukea sitä, niin se on kadonnut lopullisesti. Järjestelmä ei myöskään ole kovin elegantti, jos ilmoituksia on useita: dialogeja toisensa perään, jotka pitää kuitata. Applen tulisi ottaa mallia esimerkiksi Androidin tavasta toteuttaa ilmoitukset hienovaraisemmin.

Langaton synkronointi

Tietojen synkronointi pöytäkoneen kanssa vaatii aina johtoa, sekä iTunesin ja iPhoton avaamista. Applella on langattomaan synkronointiin olemassa jo palvelu nimeltä MobileMe, mutta palvelu maksaa 79 euroa vuodessa, eikä mahdollista multimedian siirtämistä laitteiden välillä. Nykyaikaa olisi, että puhelin synkkaisi tiedot automaattisesti, kun ollaan kodin WLAN-verkossa. Tien päällä tietojen synkronointiin voitaisiin hyödyntää MobileMe-palvelua, jonka hinnan tulisi laskea reilusti, koska Google tarjoaa vastavan palvelun ilmaiseksi. 

Widgetit

IOS:n työpöytänä toimiva ikonilistaus on hyvin staattinen verrattuna kilpailijoiden kustomoitaviin aloitusnäkymiin. Sovellus voi ainoastaan lisätä ikoniin merkin, jossa näkyy esimerkiksi uusien viestien lukumäärä. Android-tyylisiä aloitusnäkymiä IOS:ään tuskin on tulossa, mutta järjestelmään voitaisiin lisätä OS X:stä tuttu Dashboard-näkymä, johon käyttäjä voi lisätä haluamiaan widgetejä. Muun muassa seuraavat kalenterimerkinnät olisi mukava nähdä ilman varsinaisen kalenterisovelluksen avaamista. Kenties iOS:ssä pyyhkäisy ylöspäin ikonilistauksessa voisi avata widgeteille tarkoitetun Dashboard-näkymän?

Käyttäjäprofiilit

iPadin myötä iOS kaipaa tukea useille käyttäjäprofiileille. Älypuhelin on selkeästi henkilökohtainen laite, mutta iPadia käyttävät perheen sisällä monesti useat eri henkilöt. Lapsien käytössä tulisi olla erilainen sovellusvalikoima, puolisolla on eri kirjainmerkit selaimessa, eikä Facebookiin uudelleenkirjautuminen käyttäjän vaihtuessa ole mielekästä. Paljon auttaisi jo mahdollisuus synkata iPad useamman pöytäkoneen kanssa, jolloin kutakin konetta kohden luotaisiin oma profiili iPadille.

Parempi multitasking

Tällä hetkellä iOS:n multitasking ei salli kolmannen osapuolen ohjelmien ladata tietoa verkon yli ohjelman ollessa taustalla. Tämän vuoksi esimerkiksi RSS-lukijan avatessa joutuu aina aluksi odottamaan sisällön lataamista netistä. Sovellusten tulisi saada ladata tietoa taustalla tietyissä rajoissa. Ymmärrän, että ei voida sallia ohjelmien ladata kaistan täydeltä tietoa jatkuvasti, mutta ei tähän niin vaikea olisi kehittää älykkyyttä, joka estäisi käyttökokemuksen kärsimisen ja liiallisen akun kulutuksen. Esimerkiksi, kun puhelin on yöllä latauksessa, niin puhelin voisi huoletta latailla sisältöä puhelimeen. 

Paljon muitakin asioita on, joihin toivoisin parannusta, mutta tässä ne tärkeimmät. Varsinkin ilmoituksista on valitettu jo kauan, joten Applen olisi jo aika tehdä asialle jotain. Lisäksi uskon, että langattoman synkronoinnin kohdalla huutoihin vastataan ainakin tekemällä MobileMestä houkuttelevampi tuote. Widgetit, käyttäjäprofiilit ja multitasking-parannukset vaikuttavat epätodennäköisiltä. Jäädään odottamaan, mitä alkuvuodesta julkistetaan.

2,5 vuoden kehityksen jälkeen Drupal 7:n ensimmäinen beta-versio julkaistiin 7.10.2010. Ennen betaa julkaistiin kaikkiaan seitsemän alpha-versiota. Ensimmäinen Release Candidate tullaan julkaisemaan, kun kaikki betassa olevat kriittiset bugit on korjattu.

Drupal 7:n julkaisu on venynyt suunnitellusta, sillä esimerkiksi Dries Buytaert itse arvioi 2009 tammikuussa, että Drupal 7 julkaistaisiin vielä saman vuoden loppuun mennessä. Tämän vuoden aikana betan julkaisua on viivästyttänyt käsittääkseni varsinkin 6- ja 7-versioiden väliseen päivitystoimintoon liittyvät haasteet.

Ulospäin näkyvin uudistus on päivitetyt oletusteemat niin frontend- kuin admin-puolellakin. Uusi hallintapaneeli on paitsi huomattavasti miellyttävämmän näköinen, niin myös käytettävyydeltään parempi. Hallintapaneeli on myös nykyään oletuksena ns. overlay, eli se avautuu omaan “ikkunaansa” muokattavan sivun päälle. Overlayn kanssa oli alkuun huomattavia suorituskykyongelmia, mutta nyt homma näyttäisi pelaavan sutjakkaasti. En ole tosin vielä ihan vakuuttunut overlayn todellisesta hyödyllisyydestä.

Harmillisesti uutta sisältöä luodessa esikatselutoiminto käyttää edelleen admin-templatea. Jos siis haluaa tarkastella miltä kirjoitus näyttää frontend-muotoiluilla, niin node pitää tallentaa ensin julkaisemattomana. Käyhän se näinkin, mutta Wordpressin tapa käyttää esikatselussa frontend-teemaa on mielestäni käytettävyydeltään parempi.

Moduulien päivittäminen onnistuu nykyisin myös suoraan hallintapaneelin kautta ilman, että käyttäjän tarvitsee käsin kopioida moduulin uutta versiota palvelimelle. 

Yksi tärkeimmistä uudistuksista on CCK-moduulin siirtyminen coreen kuvankäsittely-moduulien kera. Erilaisten kenttien lisääminen sisältötyyppeihin onnistuu siis jatkossa ilman erillisten moduulien asentamista. Myös luokittelutermeille on mahdollista luoda uusia kenttiä.

Uusi tietokanta-layer on nyt PDO-pohjainen ja täysin abstrakti. Tietokantaa käytetään nyt hieman eri tavalla, jonka takia omien moduulien tietokantakyselyt tulee rakentaa uusiksi. Bob Marchman on kirjoittanut kaksi havainnollista blogikirjoitusta aiheesta: Drupal 6 vs Drupal 7 Database Primer Part 1 ja Part 2.

Drupal 7:ään on tullut paljon uusia hookkeja, ihan jo sen vuoksi, että vanhat $op-parametrin vastaan ottaneet hookit on pilkottu erillisiin hookkeihinsa. Esimerkiksi yleisen hook_nodeapi-hookin sijasta on nyt hook_node_insert, hook_node_load ja niin edelleen.

Tervetullutta on myös uudistunut theme-layer, joka perustuu Form API:n tapaan niin sanottuihin “renderöinti-taulukoihin”, ks. Render Arrays in Drupal 7. Jos olet muokannut lomakkeita Drupal 6:ssa, niin olet huomannut, että lomakkeet rakentuvat taulukoista, jotka lopuksi renderöidään HTML:ksi. Drupal 7:ssa myös sivut rakentuvat vastaavista taulukoista, jotka vasta aivan lopuksi tulostetaan HTML:nä templaatissa render-funktion läpi ajettuna. Tämän pitäisi tuoda ratkaisu muun muassa ongelmaan, jossa haluttaisiin muokata HTML:ää, jonka moduuli on ehtinyt jo renderöimään. Jatkossa moduulien ei tulisi palauttaa HTML:ää, vaan taulukoita, jotka renderöidään myöhemmin. Kaikenkaikkiaan sivun rakenteen ja HTML:n muokkaamisen tulisi olla nyt helpommin hallittavissa, koska renderöinti tapahtuu aina vasta viime hetkellä.

Skaalautuvuudesta on puhuttu myös paljon, sillä Drupal 7:n tulisi nyt oikeasti skaalautua maailmanluokan sivustoihin. Skaalautuvuuteen liittyvistä erityishaasteista minulla ei juurikaan ole omakohtaisia kokemuksia, mutta toivottavasti tähän mielenkiintoiseen aihepiiriin pääsen joskus tulevaisuudessa perehtymään.

Muista uudistuksista voisi mainita tuen semanttiselle webille RDFa:n muodossa sekä mukana tulevat tuoreimmat versiot jQuerysta (1.4) ja jQuery UI:sta (1.8).

Itse olen tyytyväinen Drupal 7:n esittelemiin uudistuksiin. Monia isoja ja pieniä puutteita on korjattu ja varsinkin uusi theme-layer toivottavasti selkeyttää sivukohtaisten muokkausten tekemistä. 

Tarkoituksenani on päivittää tämä sivusto mahdollisimman nopeasti seiskaversioon. Teeman päivittäminen on luonnollisesti suurin homma, jonka olenkin jo aloittanut. Myöskään kaikista tämän sivuston käyttämistä lisämoduuleista ei ole vielä yhteensopivia versioita: 13 moduulista yhdeksällä on vähintään aikainen kehitysversio tarjolla Drupal 7:lle. Kirjoitan todennäköisesti sivuston päivityksestä tarkemmin tulevissa kirjoituksissa.

Aloitin hiljattain projektin, jota olen pyöritellyt mielessäni jo pidemmän aikaa: aion digitoida vinyylikokoelmani. 

DJ-soittelussa siirryin jo vuonna 2006 Serato Scratch Liven käyttäjäksi, jonka jälkeen vinyyleiden ostaminen on jäänyt liiankin harvinaiseksi huviksi. Jo tuolloin oli harkinnassa levyjen digitointi, mutta nyt viimein olen siis aloittanut projektin. Ensimmäinen levy oli Luke Chablen Melburn / Into the Storm vuodelta 2004. 

Ennen aloittamista tuli hankkia laadukas äänirasia, sillä vuosikausia Seraton aikakoodilevyjä maksimipainoilla kyntäneet Stantonit eivät varsinaisesti hifiltä soundaa nykyisin. Päätin ostaa Gradon DJ200i -sarjan äänirasian, koska se on monesti todettu olevan äänenlaadultaan parhaimpia DJ-käyttöön tarkoitetuista äänirasioista. Digitoimiseen olisi toki voinut hommata ihan puhtaasti kuunteluun tarkoitetun askin, mutta päätin kuitenkin hommata äänirasian, joka soveltuu myös DJ-soittoon.

Audacitylla äänittämisestä minulla on huonoja muistoja, varsinkin pidempien settien kanssa. Äänitysten käsittelyn olen kuitenkin yleensä hoitanut Audacityllä.  Uusimmissa 1.3.x beta-versioissa tuntuisi onneksi olevan selvää kehitystä aikaisempaan: ohjelma tuntuu vakaalta, työkalut ovat kehittyneet ja OS X-yhteensopivuus on parantunut. Käyttöliittymä on tosin vieläkin hanurista OS X:llä. Esimerkiksi vaakascrollausta ei vieläkään tunnisteta, mikä on raivostuttavaa.

Itse prosessin päävaiheet ovat seuraavat:

Levyn puhdistaminen

Levy tulee harjata ennen äänitystä häiriöäänien minimoiseksi. Jotkut levyt voivat vaatia oikeaa pesua. Tässä vaiheessa myös etsitään levy Discogsista kataloginumeron perusteella. Levyyn mahdollisesti liittyviä käyttäjien kommentteja ja arvosteluita on mukava lukea äänittämisen yhteydessä. Lisäksi selviää, kuinka harvinainen levy on kyseessä. 

Äänitys Audacityllä

Luodaan uusi projekti ja tallennetaan se omaan hakemistoonsa. Äänitän jokaisen biisin omana trackinaan. Äänitys mahdollisimman lujalla äänenvoimakkuudella. Labeleihin laitan biisien nimet, tätä tietoa ohjelma osaa höydyntää MP3-exportin yhteydessä.

Jälkikäsittely Audacityssä

Leikataan biiseistä mahdolliset tyhjät pois alusta ja lopusta. Audacityssä on nykyisin Click Removal -toiminto, joka on tarkoitettu vinyyleille tyypillisten napsujen ja muiden häiriöäänien poistamiseen. Kokemusteni perusteella homma toimii välillä ihan hyvin, mutta monesti joutuu silti manuaalisesti poistamaan pahimpia rasahduksia. Jos Audacityssä on Show Clipping päällä, niin klippauskohdat näkyvät punaisella waveformeissa. Kun häiriöt on korjattu, niin nostetaan äänenvoimakkuutta Amplify-toiminolla (New Peak Amplitude: -0,1dB). Lopuksi tallennetaan biisit export-toiminolla 320kbps MP3:ksi. Ainakin toistaiseksi olen säilyttänyt Audacity-projektit kovalevyllä.

Arkistointi

Itunesiin lisätään MP3-tiedostot, joiden meta-tiedot täytetään mahdollisimman kattavasti. Itse täytän Discogisin tietoja hyödyntäen ainakin seuraavat tagit: artisti, julkaisun nimi, vuosi ja genre. Kommenttikenttään laitan levy-yhtiön nimen, kataloginumeron ja digitoinnin päivämäärän. Kansikuvan lisään myös, missä auttaa paljon, että Discogista löytyy levyistä yleensä myös kansikuvat.

Viimeistään tässä vaiheessa levy tulee myös lisättyä omaan kokoelmaan Discogsissa. Jostain ihmeen en aikoinaan alkanut syöttämään levyjä Discogsin tietokantaan, joten nyt samalla tulee tämäkin työ tehtyä.

Prosessi tulee varmasti vielä elämään tässä projektin aikana.

Kertakaikkiaan hieno fiilis pitkästä aikaa uppoutua levyjen pariin. Lasi punaviiniä ja tunnelmallisesti rahisevat vinyylit - mainio tapa viettää aikaa pimenevässä syysillassa. 

Ensimmäiset 14 levyä on digitoitu, vielä satoja edessä.