Kategoria: Yleistä

Kuluva vuosi on ehtinyt jo helmikuun puolelle, mutta ajattelin silti kirjoittaa viime vuoden tapaan pienen katsauksen edelliseen vuoteen.

Vuosi 2011 oli varsin suurien muutosten aikaa elämässäni. Aloitin kesällä työt Mearrassa, jonka myötä muutimme Lappeenrannasta Helsinkiin. Syksyllä ostimme ensiasunnon, jossa olemme asuneet nyt reilut kolme viikkoa.

Keväällä en ollut töissä, vaan keskityin opintoihin suorittaen jäljellä olleet kurssit, mukaanlukien rästissä olleet ensimmäisien vuosien peruskurssit. Oli suorastaan mukavaa laskea fysiikkaa ja matematiikkaa pitkästä aikaan, varsinkin kun siihen pystyi oikeasti keskittymään pitkiä aikoja – jopa päiviä – kerrallaan. 

Nyt pitäisi vain jostain kaivaa motivaatio ja raivo kandin sekä diplomityön kirjoittamiseen. Rehellisesti sanoen tällä hetkellä innostus ei ole hirveän suurta. Haluan kuitenkin valmistua, sillä caseja on kiva closata, kuten kaveri sanoi naimisiin mennessään.

Blogissani oli varsin hiljaista, sillä julkaisin vain kahdeksan kirjoitusta. Poliittisia kirjoituksia oli suhteellisen monta, sillä kirjoitin valtion menoista, sosiaaliturvasta ja Yleisradion toimenkuvasta.

Urheilun saralla vuosi alkoi innokkaasti, sillä olin juossut yli 300 km jo huhtikuun puoleenväliin mennessä. Juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin, Helsinki City Runin. Puolikas taittui aikaan 1:49:03. Kevään jälkeen juoksuinnostus kuitenkin hiipui ja vuodessa tuli lopulta juoksua suunnistukset mukaanlukien 462 kilometriä.

Aloitin pelaamaan jälleen salibandya monen vuoden tauon jälkeen. Kaikkiaan tuli pelattu 37 kertaa. Mukavaa pelata jälleen ja huomata, miten pikkuhiljaa taidot kehittyvät.

Yksi motivaattori salibandyn aloittamiselle oli kesällä Bratislavassa Slovakiassa pelattu Slovak Open -turnaus, jossa kävimme useista joukkuelajeista MM-mitaleita keränneellä Foxy Ladies -possella pelaamssa. Hauska turnaus ja mahtava reissu muutenkin.

Slovakian turnauksen perään tuli käytyä Balaton Sound -festivaaleilla Unkarissa ja Wienissä ihan vaan palloilemassa turistina. Duunin myötä kävin ensimmäistä kertaa elämässäni DrupalConissa, joka järjestettiin Lontoossa. Syksyllä kävimme parin kaverin kanssa Saksassa katsomassa pari jalkapallopeliä. Dortmundin yli 80 000 katsojaa ja mieletön fanikatsomo oli melkoinen kokemus.

Xboxin pelaaminen jäi hieman vähemmälle tänä vuonna kaikkien muiden kiireiden takia. Kehuttu Deus Ex jäi kesken kuten ykkösosakin, vaikka peli sinällään on ihan OK. Ei kuitenkaan aiheuttanut mitään pakottavaa tarvetta päästä läpi. Syksyn iso juttu oli tietysti Battlefield 3, mutta sekään ei aiheuttanut Bad Company 2:n kaltaista innostusta. 

Otetaanpa katsaus edelliseen vuoteen joidenkin mielenkiintoisten numeroiden valossa. Kun käyttää erilaisia web-palveluita, niin kertyy myös mielenkiintoista statistiikkaa.

24 blogikirjoitusta, 439 tweettausta

Aloin kirjoittamaan blogia helmikuun lopulla. Vuoden loppuun mennessä julkaisin 24 blogikirjoitusta, eli en ihan niin montaa, mitä olin kuvitellut. Minulla kertyy paljon drafteja, mutta en saa puserrettua niistä julkaisukelpoisia kirjoituksia. Tämä kuitenkin muuttunee helpommaksi kaiken aikaa, joten tänä vuonna blogi toivottavasti päivittyy hieman ahkerammin.

Suosituimmat blogikirjoitukset Google Analyticsin perusteella olivat:

• Drupal + Views: How to add a wrapper around two fields using replacement patterns
• Alan Wake
• Hyvitysmaksusta tulee luopua
• Vinyylien digitointi
• Drupal 7: ensimmäinen beta-versio julkaistu

Kuten monien muidenkin blogien kohdalla, on kirjoitusten kommentointi tapahtunut yhä useammin Twitterissä tai Facebookissa. Spämmibotit kuitenkin pommittivat kommenttilomaketta 6525 kertaa Mollomin tilastojen mukaan.

Twitterissä tweettasin 439 kertaa. Twitterin suosio maailmalla hämmästyttää vieläkin, sillä keskustelua varten kyseinen palvelu on edelleen varsin kankea. Lisäksi väitän, että maailma ei olisi tarvinnut URL shortenereiden uutta tulemista. Avoimena palveluna Twitter on kuitenkin erinomainen foorumi esimerkiksi IT-alan ammattilaisten linkkien jakamiseen.

En äkkiseltään löytänyt keinoa tarkastella Facebookin tilastoja, esimerkiksi status-päivitysten lukumäärää. Onkohan moinen edes mahdollista?

100 urheilusuoritusta

HeiaHeia on mukava, pikkuhiljaa kehittyvä palvelu, jossa voi jakaa kavereiden kesken tietoa omista liikuntasuorituksistaan. Vaikka HeiaHeian idea onkin, että myös hyötyliikunta merkataan palveluun, niin itse olen kirjannut vain liikkumiset, jotka ovat vaatineet juoksukenkien sitomista jalkaan tai salille lähtemistä. Suosituin urheilumuoto oli juokseminen, 56 lenkkiä. Salillakin tuli käytyä 27 kertaa kevätkaudella, kun firma vielä maksoi kuukausimaksut.

Suurin ongelma on selkeästi, että liikunnasta puuttuu säännöllisyys. Mukaan mahtuu niin 15 suorituksen huippukuukausia, kuin kolmeen suoritukseen jäänyt häpeällinen joulukuukin. Ilahduttavinta oli, että suunnistamassa tuli käytyä Jukolan viestin lisäksi 11 kertaa. Jos lasketaan suunnistukset mukaan, niin viime vuonna tuli juostua yhteensä 68 kertaa, keskimäärin 64 minuuttia ja 8,25 kilometriä. Viikottain tuli siis juostua vain 1,3 kertaa, tämä keskiarvo tulee saada tänä vuonna reilusti yli kahden. 

Vuoden erikoisuutena oli suofutispelit Hyrynsalmen MM-turnauksessa, josta kotiintuomisina hopeaa. 

Satoja tunteja Xboxin parissa

Linkitin Xbox Live -tunnukseni Raptr-palveluun vuoden 2009 lopulla. Raptria voisi kuvailla jonkinlaiseksi sosiaaliseksi peliyhteisöksi, jonka käyttäjätunnukseen voi linkittää esimerkiksi Xbox Liven, PlayStation Networkin ja Steamin käyttäjätilit, joista Raptr osaa sitten onkia dataa. Palvelussa näkee mm. mitä kaverit pelaavat tällä hetkellä.

Valitettavasti Raptrista ei saa vuosikohtaisia tilastoja ulos, mutta all-time top 6 -lista löytyy ja se näyttää seuraavalta:

• 155h Call of Duty: Modern Warfare 2
• 91h Battlefield: Bad Company 2 
• 72h Mass Effect 2
• 57h Call of Duty: Black Ops
• 46h Dragon Age: Origins
• 45h Halo: Reach

Modern Warfare 2 julkaistiin 2009, jonne myös suurehko siivu pelitunneista jää. Online-pelien lisäksi listalla on kaksi BioWaren massiivista yksinpeliä: Mass Effect 2 ja Dragon Age: Origins. Vaikka Mass Effect 2 ei tavoittanutkaan ensimmäisen osan eeppisyyttä, niin hiottu pelimekaniikka ja loistava dialogi nostavat sen mielestäni vuoden peliksi. Pelasin pelin kaksi kertaa läpi, mitä kohdallani tapahtuu hyvin harvoin.  Dragon Agen pelitunnit sisältävät vain yhden, paikoitellen hyvin puuduttavan läpipeluun. 

Vaikka Black Opsissa olikin paljon pieniä Modern Warfare 2:n ongelmia, niin alkuinnostuksen jälkeen olen palannut pelin pariin vain satunnaisesti. Bad Company 2 julkaistiin jo keväällä, mutta itse en syttynyt kankealta tuntuneesta betasta ja ostin pelin lopulta vasta syksyllä. Olisi kannattanut hommata jo keväällä, sillä tiimipeliin voimakkaasti kannustava pelihän on aivan loistava. 

Vierailuja naapurimaissa

Viime vuonna tuli tehtyä kolme ulkomaanvisiittiä.

Tammikuussa kävimme Tukholmassa risteilemässä eri yliopistojen elektronisen musiikin kerhojen kesken. Mukana siis Techmu, Entropy, Hytky ja Spinni. Oli hauskaa käydä todella pitkästä aikaa rehellisellä ruotsinristeilyllä. 

Pääsiäisenä kävimme loistavalla porukalla Pietarissa viiden vuoden tauon jälkeen. Ladoja näkyi paljon vähemmän liikenteessä. Tykkään Pietarista ja siellä tulee käytyä varmasti vielä jatkossakin. Onhan se Lappeenrannasta katsottuna lähempänä kuin esimerkiksi Helsinki!

Kesälomalla ajelimme autolla halki Suomen ja aina Norjan Tromssaan asti. Norja on upea maa, jossa tekisi mieli pysähtyä valokuvaamaan maisemia jokaisen mutkan jälkeen. 

Rare Exports on ohjaaja Jalmari Helanderin ensimmäinen pitkä elokuva, joka perustuu oivaltaviin ja teknisesti hienoihin lyhytelokuviin Rare Exports Inc ja Rare Exports: Official Safety Instructions.

Korvatunturilla porataan, mutta tämä ei seudun poromiehiä häiritse, kunnes tunturin uumenista paljastuu jotakin. Elokuvan päähenkilö on Pietari - lapsi, joka tietää totuuden "hirviöistä", mutta jota muut eivät aluksi usko. Klassinen kuvio siis.   

Teknisesti elokuva on pirun hyvin tehty. Kohtaukset ovat hyvin rakennettuja: kuvakulmat, valaistus ja leikkaus ovat kaikki huippuluokkaa. Esitettiin sitten laajaa tunturikuvaa tai tiivistä lähikuvaa, niin hyvältä näyttää. Samoin ääniefektejä ja musiikkia sietää kehua. Tietokoneella tehdyt efektit ovat heikoin lenkki, mutta eivät nekään sentään nololta näytä, kuten jossain arvostelussa oli haukuttu.

Elokuva on nykymittapuulla todella lyhyt, alle puolitoista tuntia. Hollywood-tyylisesti kerrottu tarina eteneekin napakasti ilman turhaa joutokäyntiä. 

Mustaa huumoria, äijämeininkiä (ei yhtään naisroolia) ja säikyttelyä sisältävä elokuva, jonka pääosassa on lapsi - tätä aikuisten satua on vaikea lokeroida mihinkään. Markkinointityypit ovat varmasti kiittäneet, kun ovat yrittäneet pohtia elokuvan kohderyhmää. Lisäksi Yhdysvalloissa ovat hämmentäneet parissa kohtauksessa vilahtavat penikset: siellä elokuva on kielletty alle 17-vuotiailta. Ihmisten ampuminen OK, alastomat miehet eivät. On se jännä. 

Elokuva on hyvä, mutta jokin siitä jää kuitenkin puuttumaan. Mitä leffasta sitten puuttuu, sitä on todella vaikea eritellä. Rare Exportsin erottaa muista elokuvista sen mainio idea alkuperäisestä, "pahasta" joulupukista. Ehkä tiettyjä ideoiden kanssa olisi voitu mehustella enemmänkin. Ehkä loppuhuipennuksesta jäi vähän hätäinen vaikutelma, se olisi voinut kestää pidempääkin. Kenties toisen katsolukerran jälkeen osaisin sanoa tarkemmin.

Kaikenkaikkiaan Rare Exports on kuitenkin ehdottomasti katsomisen arvoinen. Jos aiot katsoa yhden suomalaisen elokuvan vielä tänä vuonna - katso tämä. Uskon ja toivon, että niin tulevat tekemään monet ulkomaillakin.

Kuten aikaisempinakin syksyinä, ovat tekijänoikeusjärjestöt jälleen vaatimassa hyvitysmaksujen laajentamista kännyköihin. Tänä vuonna kampanjoinnille on antamassa kasvonsa muun muassa Anssi Kela. MP3-soittimet kuuluvat hyvitysmaksun piiriin, joten tekijänoikeusjärjestöt eivät näe syytä, miksi maksua ei voisi kohdistaa myös kännyköihin. Vastaus ei kuitenkaan ole hyvitysmaksun laajentaminen, vaan koko maksun poistaminen.

Hyvitysmaksu tunnettiin aikoinaan nimellä kasettimaksu. Kyseessä on veroluontoinen maksu, jolla maksetaan oikeudesta yksityiseen kopiointiin. Maksu sisältyy muun muassa tyhjien CD- ja DVD-levyjen, MP3-soittimien ja tallentavien digiboksien myyntihintaan. Maksu koskee nimenomaan laillista kopiointia: piratismi tai muu laiton kopiointi ei liity maksuun tai sen perusteluihin mitenkään.

Sisällöntuottajille kuuluu oikeus saada korvaus heidän työstään. Korvauksia ei kuitenkaan tulisi kerätä tällaisilla epäoikeudenmukaisilla, veroluonteisilla maksuilla. On hyvin vaikea ymmärtää, miksi laillisesti ostamani musiikkialbumin kopioimisesta kännykkääni kuuluisi maksaa yhtään mitään kenellekään. Maksu ei edes ole mitenkään kohtuullinen, esimerkiksi tyhjien DVD-levyjen kohdalla maksu voi olla 1,5-kertainen itse tuotteen hintaan verrattuna! Ja vasta tämän päälle tulee arvonlisävero.

Ehkä käsittämättömintä on tallentavien digiboksien sisältyminen maksun piiriin. Jos tallennan digiboksilla TV-ohjelman, jotta voisin katsoa sen minulle sopivaan aikaan myöhemmin, niin miksi minun tulisi maksaa tästä oikeudesta Anssi Kelalle?

Hyvitysmaksujen tuotot jäävät Suomeen, eli euroakaan ei mene ulkomaalaisille, joiden sisältöä kopioidaan eniten. Lisäksi potista vain noin 56 prosenttia menee oikeudenomistajille, loput menevät pääosin näiden etujärjestöille (Hyvitysmaksuvarojen jako 2010).

Ville Oksanen nostaa esille vastarinnan näkymättömyyden: kun vastapuolella on selkeä kampanja tunnettujen kulttuurivaikuttajien naamojen kera, on vastapuolella vain hajanainen joukko kansalaisia vailla organisointia.

Hyvitysmaksu on menneisyyden jäänne, jota ei koskaan olisi pitänyt olla olemassakaan. Erityisen huonosti se sopeutuu nykymaailmaan, jossa sisältöä yhä harvemmin edes säilytetään päätelaitteissa. Olemme Spotifyn ja vastaavien palveluiden myötä matkalla maailmaan, jossa sisältö streamataan “pilvestä” tai sitä vuokrataan omistamisen sijasta. Tämä epäoikeudenmukainen, hyvitysmaksun nimellä kulkeva tulonsiirto korjaantuu vain luopumalla siitä kokonaan.

***

PS. Vaikka mainitsenkin Anssi Kelan nimeltä tässä kirjoituksessa, ei minulla ole mitään miestä vastaan. Päinvastoin, olen jo pitkään seurannut hänen blogiaan, jossa on säännöllisesti mielenkiintoisia ja hyvin perusteltuja kirjoituksia, niin musiikista kuin monesta muustakin aiheesta. Anssi mahtaa myös olla yksi niistä kolmesta ihmisestä maailmassa, jotka ovat internetissä julkisesti muuttaneet mielipidettään. Suosittelen tsekkaamaan blogin.